Omenamuffini from down under

Koska on omppuaika, etsiskelin jotain muutakin leivottavaa kuin omenapiirakka. Reetta ehdotti muffinia. Valitsin pienen vertailun jälkeen seuraavan ohjeen, australialaiselta nettisivulta. (Muunnostaulukon mukaan 1 US cup = 2,4 dl ja suhde näyttää tässä olevan sama. UK cup on sitten eri asia!)

Halusin ohjeen, jossa omena tulee taikinan sekaan, eikä esim. niin että omenanpala kieritellään mausteissa ja pistetään lopuksi muffinin keskelle... Lisäksi täysin rasvattomaan ohjeeseen suhtaudun epäillen... Tämä valikoitui myös siksi, että se ei sisältänyt mitään sellaista ainesta, jota ei olisi aina kotona.

Minun mielestäni muffinin idea on olla kostea, tasaisesti jakautuneita sattumia sisältävä ja rakenteeltaan ilmava, jos tämmöistä sanaa voi käyttää... Ei siis liian tiivis, ei kakkumainen eikä leivosmainen asetteluiltaan tai koristeluiltaan.

AINEKSET (12 muffinia)

- 4, 8 dl  vehnäjauhoja
- 1 rkl ?? leivinjauhetta (aika paljon!)
- 2 tl kanelia
- 150 g fariinisokeria (= 1,8 dl)

 - 2 keskikokoista / 4 pientä omenaa pilkottuna
 -  (ohjeessa oli peräti 1,8 dl rusinoita, vaihdoin ne reiluksi desiksi pähkinä/mantelirouhetta)

- 125 g margariinia tai voita sulatettuna ja jäähdytettynä
- 2 munaa
- 1,8 dl maitoa


 VALMISTUS

1.  Siivilöi yhteen jauho, leivinjauhe ja kaneli.

2.  Lisää huolella sekoittaen fariinisokeri, omenanpalaset ja rusinat (minä en tykkää rusinoista muffineissa, joten laitoin tähän kohtaan pähkinärouhetta)

3.  Sekoita sula rasva, kananmunat ja maito.

4.  Sekoita käännellen jauhoseos sekä kosteat aineet, vain sen verran että ne juuri sekoittuvat. Älä sekoita liikaa, muuten muffineista ei tule pehmeitä.

5.  Paista 180 asteessa n. 20 minuuttia. Käytä muffinivuokaa tai erillisiä silikoni-  tai paperivuokia. Tästä tulee 12 kpl.

6.  Anna jäähtyä vuoassa ennen irroittamista, pysyvät paremmin koossa.

Jos haluaa kuorruttaa, tuorejuustokuorrutteen ohje löytyy täältä. Minusta maku on parempi ilman kuorrutetta.






Lopuksi vielä testi:

Maku on aivan loistava, pehmoisen omenainen, ja koostumus juuri niin rouhean-kostea kuin toivoin. Jätin omenanpalat kuorimatta, ne ovat ihania sattumia... Ja mielestäni manteli-pähkinärouhe on ihan ykkönen tässä, ensi kerralla jätän nekin hieman isommiksi muruiksi. Ja tosiaan, tein kuorrutetta ja kokeilin sitä tuohon maisteluversioon, mutta minusta tämä muffini ei kaipaa mitään ylimääräistä. Maku tulee SISÄLTÄ! :-D